Lahen Luovat -valokuvausporukka aloittaa aamujunalla matkansa kohti Helsinkiä, määränpäänään Luonnontieteellinen museo. Tällä kertaa valokuvausreissulle on päässyt mukaan Netta, pieni lahtelainen tyttö. Matka sujuu oikein mukavasti, mutta heti museon lippuluukulla ilmenee pieni sekaannus, kun mietimme pitääkö Netan ostaa pääsylippu museoon, hän kun on näkymätön. Asia ratkeaa leppoisasti ja Netta pääsee museoon ilman omaa lippua, lipunmyyjä kun arveli meidän vain pilailevan.
Netta on hyvin kiinnostunut museosta, eniten huomiota ja kysymyksiä herättävät dinosaurusten, lentoliskojen ja ihmisapinoiden luurangot. Ovatkohan nekin kaikki näkymättömiä, kun niillä näkyy vain luut, pohtii Netta ääneen. Netta on hyväksynyt oman näkymättömyytensä, eikä juurikaan muista sitä ihmetellä, ennemminkin se on muiden ihmisten ongelma. Nytkin muutamat ihmiset kummastelevat Nettaa, josta näkyy vain punainen mekko ja pienet punaiset kiiltonahkakengät. Lapset taitavat pitää Nettaa museoon kuuluvana ihmeenä, jota he tuijottavat hieman ihailevasti. Netta kun on näkymätön, niin hän voi pujahtaa mihin tahansa paikkaan milloin tahansa. Kuvaamme koko päivän, Netta jaksaa hämmästyttävän hyvin poseerata milloin minkäkin eläimen tai luurangon vieressä tai museon kauniissa rappukäytävässä.
Minua mietityttää Netan elämä ja se, miksi ja miten Netasta on tullut näkymätön. Hän itse ei kuitenkaan pidä asiaa suurenakaan ihmeenä, niin vain tapahtui, ensin alkoivat kadota kehon ääriviivat ja sitten, aivan yhtäkkiä eräänä aamuna hän heräsi näkymättömänä. Netta tosin myöntää, että hän jää usein tavallisten lasten leikkien ulkopuolelle, esimerkiksi piilosta kukaan ei suostu leikkimään hänen kanssaan, koska häntä ei löydetä koskaan ennen iltaa, jolloin kaikkien täytyy jo lähteä kotiin iltapuuhiin. Netta on kuitenkin reipas pieni tyttö, jonka lempiväri on punainen ja haaveena valokuvamallin ura. Käykin ilmi, että Netta on kysytty valokuvamalli, koska epävarmat, aloittelevat valokuvaajat mielellään kuvaavat Nettaa, hänestä kun saa aina loistavia kuvia. Kansainvälistä menestystä ennustetaan Netalle suurten muotilehtien kuvastoihin, samoin kuin taidevalokuviin. Hän on niin kuvauksellinen ja helposti lähestyttävä.
Netan suurin haave kuitenkin on jonain päivänä tulla tähtitieteilijäksi. Hän on valtavan kiinnostunut kaikista tähtiin ja avaruuteen liittyvistä asioista. Harmikseen hän ei kuitenkaan ole päässyt käymään Tähtitornissa, ja arvelee sen johtuvan siitä, että hän on pieni tyttö. Netta on kuullut, että tähtiharrastusta pidetään ennemminkin poikien juttuna, ja että poikien on helpompi päästä mukaan tähtitornin toimintaan. Netta ei kuitenkaan aio antaa periksi haaveestaan, hän on lainannut kirjastosta tähtiin liittyviä kirjoja ja alkanut itse opetella Suomessa alkuillasta näkyviä tähtikuvioita ja planeettoja.
Hieman sekavin tuntein ja hämmentyneenä hyvästelen päivän valokuvamallimme. Ihailen Netan peräänantamattomuutta, sekä joustavaa kykyä kohdata elämän eteen heittämät haasteet ja asiat. Haluaisin tutustua paremmin tähän päättäväiseen pieneen tyttöön, ja sovimmekin että tapaamme uudelleen valokuvauksen merkeissä. Jään miettimään Netan viimeisiä sanoja ”lähden nyt takaisin sinne näkymättömien lasten orpokotiin”.
