Tässäpä meillä on mielenkiintoinen tähtikuvaaja, Tarja. Hän otti elämänsä ensimmäiset tähtikuvat oman talonsa takapihalla muutama päivä sitten. Vastoin kaikkia oletuksia ja todennäköisyyksiä, kuvista tuli upeita. Yleensä Tarja ei pihallansa tähtiä tähyile, vaikka hän asuu maaseudulla pimeässä paikassa, jota eivät kaupungin valosaaste ja katuvalot häiritse. Toki hän ihailee esim. punaista nousevaa kuuta tai revontulia.

Tarja kertoo, ettei ole koskaan opetellut tähtikuvioita eikä planeettoja. Olemme yhtä mieltä siitä, että nimillä ei kovasti olekaan merkitystä, tähtitaivaasta voi silti nauttia. Kaikkein kaunein yöllinen taivas on Tarjan mielestä, kun on tosi tosi kylmä, tosi pimeää ja tosi hiljaista, silloin taivas on täynnä kirkkaita tähtiä.

Juttelemme avaruuden tutkimisesta ja avaruuslennoista. Elon Muskin rakettihömpötykset saavat Tarjalta kyytiä, hänen mielestään kaikki raha pitäisi käyttää tämän planeetan pelastamiseksi. Säähavaintopallot sen sijaan kiinnostavat Tarjaa, sääilmiöt ja niiden havaitseminen ovat mielenkiintoisia asioita. Tarja kertoo, että on joskus yrittänyt lukea avaruutta koskevaa kirjallisuutta, mutta kun asiat menevät yli ymmärryksen, niistä on tullut pelottavia. Hän on ihminen, joka haluaa pitää jalat maanpinnalla. Tarjan mielestä avaruus ei ole hauska asia, ainoa hauska asia liittyen avaruuteen on Frank Sinatran laulu ”Fly me to the moon”. Pisteet saa myös David Bowien ”Space Oddity”. Leffoista puheen ollen Tarja julistautuu Star Wars -faniksi, koska elokuvat perustuvat mielikuvitukseen ja huikeaan tarinaan. Nuorena ensimmäisiä asioita, joita Tarja on yhdistänyt tähtikuvioihin, ovat olleet horoskoopit. Ehkä tämän takia tähtikuviot eivät ole myöhemminkään kiinnostaneet. Päätämme yhdessä, että horoskoopit ja yksisarviset on höpöhöpö -juttuja.

Kysyn Tarjan muistoa jostain hienosta hetkestä yötaivaan alla, ja hän kertoo muiston lapsuudestaan. Tarja oli n. 10- vuotias ja asui pienellä paikkakunnalla, jossa lapsilauman huvina oli potkiskella katuvaloja sammuksiin. Liekö tästä johtuen tienoo ollut pimeä, ja lapset, Tarja mukaan lukien, olivat eräänä iltana maanneet lumihangessa ja katselleet revontulia ja kuunnelleet niistä tulevaa jännittävää rätinää.

Tarjalla on upea mahdollisuus kuvata tähtiä omalla takapihallaan, ja hän pohdiskelee, josko kuvaamisesta innostuisi vielä enemmän, jos opettelisi tuntemaan muutaman tähtikuvion. Povaan Tarjalle upeaa uraa taivaan kuvaajana. Lopuksi hän haluaa laulaa Frank Sinatran ”Fly me to the moon”.