Marraskuisen harmaana päivänä kuljen Satamassa kohti Karirannan kahvilaa. Suuret räntäsateen hiutaleet liiskaantuvat kasvoihini, mutta korvanapit tuuttaavat Damian Marleyn lämmintä musiikkia…Road to Zion.

Kahvilassa tapaan Sirpan, innokkaan tähtiharrastajan. Hyvin pian käy selväksi, että Sirpan lempitaivaankappale on Kuu. Jo aivan pienestä pitäen hän on ymmärtänyt Kuun vaikutuksen ihmiseen; Kuun vaiheiden mukaan pestään pyykkiä, leivotaan, leikataan hiukset ja kynnet. Kun kuu kasvaa eli nousevan Kuun aikaan kylvetään ja istutetaan satoa ylöspäin tekevät kasvit ja täydenkuun jälkeen satoa maan alle tekevät, kuten perunat. Samoin Sirpa on huomannut Kuun vahvan vaikutuksen unirytmiin. Hän pilke silmäkulmassa luonnehtiikin itseään Kuuhulluksi.

Mistä sitten alkoi Sirpan innostus Kuuhun ja sen kuvaamiseen. Vuonna 2016 hän osti uuden kameran, ja alkoi touhukas kuvaaminen, ensin pihan kaikki kukkaset, ja sen jälkeen katse siirtyi taivaalle, mutta taivaan kuvaaminen olikin pulmallisempi tehtävä. Kameran säätöjä piti lähteä opettelemaan valokuvauskurssille, ja siitä sai alkunsa Kuun kuvaaminen.

Tällä hetkellä Sirpalla on oivallinen paikka kuvaamiseen ylhäällä kotiparvekkeella, josta avautuu näkymä Vesijärven selälle. Ja pian Sirpalla on oma piha. Melkein luulen, että uusi koti on valittu periaatteella, että Kuuta on helppo seurata. Sirpa kertoo, että vuodenajat vaikuttavat Kuun nousuun, kesällä ja talvella se nousee eri suunnasta ja eri korkeudelta. Kun Kuu nousee, se on punainen ja littana, noustuaan ylemmäksi, se on perinteisen pyöreä ja keltainen. Saattaa olla, että Kuun nousu ei näy uudelta pihalta kovinkaan matalalta, mutta tähän ratkaisuksi ehdotan omaa Tähtitornia.

Sirpa kuvaa Kuuta pääasiassa Tamron 18-400mm zoomilla ja upouusi Samyang 85mm objektiivi on odottamassa pilvetöntä yötaivasta. Tätä on kehuttu hyväksi hankinnaksi tähtikuvausta ajatellen. Haastavaksi asiaksi Kuun kuvaamisessa Sirpa kertoo Kuun kirkkauden, jolloin kuva helposti ylivalottuu ja pinnan yksityiskohdat häviävät. Toinen vaikeuttava asia on Kuun nopea liike taivaalla. Viidessä minuutissa Kuu ehtii kulkea huomattavan matkan, sen kuvaaminen on jatkuvaa tarkennusta ja säätöä.

Sirpa on päässyt myös Tähtitorniin kuvaamaan, ja kertoo miten Kuun kraatterit ja epätasaisuudet erottuvat Väisälän kaukoputkella hienosti ja ylhäältä katsottuna valosaaste haittaa vähemmän. Ainoastaan Kuun eteen tulevat pilvet kiusaavat observoijaa.

Huoltakin Kuusta täytyy kantaa, Sirpa nimittäin kertoo, että Kuu loittonee Maasta esim. auringonpimennyksiä ei tämän seurauksena enää nähdä tulevaisuudessa. Tarkistin asian heti kotiin päästyäni, ja todellakin, Kuu on tällä hetkellä n. 384 400km päässä Maasta ja mittausten mukaan loittonee joka vuosi 3,8cm. Avaruuden aikataulut ovat onneksi pitkät, ja vasta 500-600miljoonan vuoden kuluttua nähdään Maassa viimeinen täydellinen auringonpimennys. Erkaantumisen myötä myös vuorovesivaihtelu heikkenee, siihen kuluu onneksi satoja miljoonia vuosia. Mutta niin, mikään ei ole pysyvää, ei edes tuttu Kuu- ukko taivaalla.

Sirpalta löytyy jo ainakin tuhat kuvaa Kuusta eri värisävyissä, mutta silti haluan kysyä millainen olisi hänen täydellinen unelmakuvansa Kuusta. Hän miettii hetken ja sanoo, että suomalainen järvimaisema ja hopeinen kuunsilta. Sirpa kertoo eräästä muistosta muutama vuosi sitten kuunpimennyksen aikaan, oli kesä ja lämmin ja erikoisen punainen Kuu taivaalla. Oli saaria ja oli järvi ja täydellisen kuvan ottohetki, mutta teknisesti kuvat eivät onnistuneet. No eipä mitään, jäämme odottelemaan uutta kuunpimennystä. Toinen unelmakuva liittyy talveen, kovaan pakkaseen ja puhtaaseen hankeen, jolloin Kuun kirkkaus on häikäisevä, siihen hyvin terävä kuunsirppi, niin unelmakuva olisi täydellinen.

Vielä tahdon tietää onko mahdollista, että Kuun rinnalle tulee joku muu taivaankappale, jota on mukava seurata ja kuvata. Jupiter, sininen planeetta, herättää Sirpassa sympatiaa sekä Seulaset eli Plejadit, joka on taivaan kirkkaampia avoimia tähtijoukkoja. Avaruudestahan löytyy aina jotain mielenkiintoista.

Ulkona pimeys valtaa Sataman. Sirpalle kiitos mukavasta ja lämminhenkisestä haastatteluhetkestä. Itse katson tästä lähtien tuota tuttua Kuu-ukkoa hyvin paljon tarkemmin, se tuntuu nyt läheisemmältä ja mielenkiintoisemmalta. Ja lupaan etsiä seuraavan täydenkuun aikaan sen navan, joka on Sirpan mielestä Kuun paras ja inhimillisin kohta. Kariranta saa kahvista ja korvapuustista täydet 5/5 pistettä.